keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Mistä oikein on kysymys?

Share
*(Antti Heikkilä on suomalainen kivunhoitoon perehtynyt kirurgi, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri sekä kirjailija. Hän on mm. tehnyt suomessa tunnetuksi oman versionsa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta)

Noin puoli vuotta sitten äitini oli ollut lääkärintarkastuksessa, ja hänellä todettiin olevan sokeriarvot koholla. Näinollen siis II-tyypin Diabetes saattaisi olla puhkeamassa ja tilannetta ruvettiin seuraamaan. Äitini hankki Antti Heikkilän* kirjan "Diabeteksen hoito ruokavaliolla" jota hän sitten luki ahkerasti ja pyysi minuakin tutustumaan siihen. Tokaisin vaan jotain että "Hei, ei mulla oo diabetes puhkeamassa, joten aika turhaa mulle toi kirjan sisältö" jne...

Kuitenkin kerran satuin kirjan ottamaan käteeni ja parin sivun jälkeen olin kuin liimattuna aluksi tuolilla, sittemmin sohvalla lukemassa tuota eeposta. Vaikka jälkeenpäin ajateltuna tämä kirja ei välttämättä kronologisesti olisi ollut se järkevin Heikkilän kirja aloittaa (koska en tiennyt vielä yhtään mitään Antti Heikkilästä), voin sanoa että tämä kirja muutti elämäni. Se todellakin sopi myös ensimmäiseksi AH:n kirjaksi koska se on kirjoitettu äärimmäisen mielenkiintoisesti ja todella hauskalla tavalla. Lisäksi ainakin itselleni valkeni heti mistä on kysymys. Vaikkei itselläni ole diabetesta, kirjan neuvot ja opitut asiat ovat erittäin käytännöllisesti sovellettavissa myös perusterveen nuoren elämään.

°Diabeteksen hoito ruokavaliolla°

Kirjan alkupuolella Antti kertoo paljon siitä, mistä monet ei puhu eikä myöskään tiedä. Päivittäinen hiilihydraattivoittoinen perusateriamme ei olekaan aivan sitä mitä meille on kerrottu. Myöskään margariinit ja kevyt-tuotteet eivät ole "aivan" sitä mitä meille mainostetaan. Vaikka rasvalla pelotellaan ja siitä vauhkotaan, todellisuudessa vilja, sokeri sekä tyhjä tärkkelys ovatkin niitä mitä aidosti täytyy ja kannattaa pitää silmällä. Myös keinotekoiset rasvat, kuten margariinit saavat jäädä kaupanhyllyille tästä lähtien, ikuisesti.

Lisäaineita on monenlaisia, mutta useimmat niistä ovat synteettisiä ja suurella osalla on todettu olevan haittavaikutuksia ihmisen elimistössä. Siksi EU onkin säätänyt enimmäismäärät, mitä kukin tuote saa tiettyä lisäainetta sisältää. Kuitenkin kun ajattelee että jotain RUOKAA et saisi syödä kuin tietyn verran tai voit saada siitä oireita, tekee mieli jättää koko "ruoka" niille jotka oikeasti haluavat tehdä ihmiskokeita lisäaineilla joita ei ole tutkittu vasta kuin korkeintaan muutama vuosikymmen.

Nyt näyttäisi siltä että vaikka lisäainebisnes onkin erittäin iso, alkaa lisäaineettomuuden trendi näkyä tääläkin päin. Esimerkiksi tammikuun alussa Kariniemi ilmoitti jättävänsä aromivahventeen E621 (paljonpuhuttu natriumglutamaatti) pois kaikista tuotteistaan. Viimeviikolla myös Snellmann aloitti suuren mainoskampanjan missä kerrotaan heidänkin jättäneen E621:n historiaan. Tämä kertoo vain siitä että ihmisten tietoisuus alkaa näkyä. Vaikkei se 621 aivosyöpää kaikille aiheuttaisikaan, niin ainakin suuri osa saa sen jätettyään olla ilman finnejä. Näin olen lukenut ja kuullut monelta joka on luopunut mahdollisuuksiensa mukaan kokonaan kyseisestä aineesta. Myös itsellä on iho puhdistunut kummasti, mutta en osaa sanoa täysin tarkalleen että mistä se johtuu. Olen "stackannut päällekkäin" niin monta erilaista juttua että täytynee ottaa paremmin selvää että mistä tarkalleen omat iho-ongelmani ovat johtuneet :D

AH:n diabeteskirjan luettuani törmäsin netissä toiseen kirjaan jonka voin myös sanoa olevan yksi suurimmista osallisista nykyiseen ajatusmaailmaani ja onnellisuuteen. Sen on kirjoittanut Olli Posti, mies joka ruokavalion ja oikean elämänasenteen avulla on selättänyt kirjaimellisesti MS-taudin sekä astman.

Kirjan nimi on Nutrix, ja se on nykyisin ILMAISEKSI saativilla netissä ja on siten kaikkien luettavissa. Kirja on myös suhteellisen lyhyt ja tiivistetty, joten edes pahimmalle kirjafoobikolle sen ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta lukea "kannesta kanteen". Varoitan jo etukäteen että vaikka Olli puhuu aivan aidon oikeasti täyttä asiaa, saattaa hänen kirjoitustyylinsä ärsyttää jotain koska se on jonkinverran provosoivaa. Käsittääkseni tämä provosointi on kuitenkin tarkoituksellista. Se herättelee sekä tietenkin lisää kirjan kysyntää kun siitä sana leviää. Olisihan se nyt todella tylsää lukea jotain tasapaksua tekstiä mikä ei eläisi suuntaan tai toiseen ollenkaan. Ollin kirjan neuvot ovat kuitenkin kaikille ilmaisia ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Epäilyjä saattaa olla aluksi, mutta niihin ei auta kuin koe. Kokeile vaikka vain yhtä juttua ja huomaa muutos kohti parempaa. Olen todella kiitollinen kun tälläinen on laitettu nettiin ilmaiseksi. Kiitos Olli!

Tästä siis Nutrix!


Ollin Viidakkomies -blogi


Suurimpia suomalaisia innoittajiani ovat myös olleet mahtavaa Quinoaa! -blogia kirjoittava Heidi
http://quinoaa.blogspot.com/

sekä ylen Kuningaskuluttaja -ohjelmastakin tuttu Noora Shingler, joka kirjoittaa hienoa Kemikaalicocktail -blogia jossa on laidasta laitaan kaikkea mahdollista elämästä vähemmin myrkyin:
http://kemikaalicocktail.blogspot.com/

Ulkomaisista innoittajistani kerron vähän myöhemmin sitten, paremmalla ajalla.
Siinä nyt tärkeimmät pointit tänään, kunnon sillisaalatin muodossa :D
Taitaa täälä vähän väsy painaa ja nyt pitääkin mennä koisiin. Jos oppisin vielä menemään ajoissa nukkumaan, olisin aika kurko. Nati natizzzZZZzzzzZZzz....




4 kommenttia:

  1. Onnittelut blogin alulle! Tärkeästä asiasta on kysymys, joten lisää keskustelua ja näkökulmia tarvitaan. On hyvä, että asiasta kertovat erilaiset, eri ikäiset ja eri sukupuolet niin tulee asia avatuksi jokaiselle kiinnostuneelle monipuolisesti.

    Itsellä on tällä hetkellä hakusessa vielä ne oikeat mulle sopivat vilja- ja maitotuotteet. Sokerit ja suolat on vaihdettu, keksit ja pullat jätetty toki satunnaisesti käytän vielä. Motto onkin että 2/3 osaa päivästä olisi hyvää ja ravinteikasta ruokaa.

    Tuli katsottua Paul Chekin The dirt facts -luento (kaikki 16 osaa!! You tubessa) ja suosittelen sitä, sillä se kertoo perustan kaikelle eli olemme osa elämänkiertokulkua ja maaperä on osa tätä ketjua ja tärkeä kasvupohja ruualle, jota syömme. Elävä organismi tarvitsee elävää ruokaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon kannustuksesta ja tsemppiä itselles myös jatkossa! Niin ja kiitti vinkistä, pitää tsekata noi videot kun tulee sopiva hetki... :)

    VastaaPoista
  3. Moi Markus.

    Kirjoitit:

    Kuitenkin kun ajattelee että jotain RUOKAA et saisi syödä kuin tietyn verran tai voit saada siitä oireita, tekee mieli jättää koko "ruoka"...

    Lähes jokaista ruokaa saa syödä VAIN tietyn verran enintään. Tavallinen vesi on hyvä esimerkki. Jos vedät 2-5 litraa lyhyessä ajassa, aivosi turpoavat ja kuolet. Näin on silloin tällöin käynyt joillekin. Kaikkea siis kohtuudella. Koskee myös lisäaineetonta ruokaa.

    VastaaPoista
  4. Täysin totta ja tuota olen myös sanonut kavereilleni. Justiin perjantaina juteltiin tosta vesiesimerkistä. Kaikessa - siis AIVAN kaikessa on syytä ottaa kohtuus huomioon.

    On kuitenkin myös muistettava se, että kroppa on se mittari joka usein kertoo kun se on saanut tarpeekseen jotain ainetta - vedenjuonnin mukana janontunne katoaa eikä tee enää mieli juoda enempää. Jos vettä haluaa vetää yliannostuksen, on aika todennäköstä että mielen kanssa on jotain ongelmia. Useimpien ihmisten keho ei anna tälläisen vain yksinkertaisesti tapahtua.

    Jos taas puhutaan vaikka SourCream & Onion perunalastuista jotka saa makunsa lähes täysin natriumglutamaatista (E621), kehon "kylläisyysmekanismi" ei enää toimikkaan glutamaatin sekoittaessa sen tyystin. Et tulekkaan kylläiseksi näistä lastuista vaan mielesi tekee kokoajan lisää. Siinä vaiheessa kun alkaa jo olemaan huono olo, glutamaatti huijaa kehoa haluamaan vieläkin lisää, eli todennäköisesti saatat ikäänkuin huomaamatta syödä koko pussin. Ainakin yhdysvalloissa ja kanadassa laboratoriorottia lihotetaan natriumglutamaatin avulla kokeita varten.

    http://www.ehow.com/about_5065960_monosodium-glutamate-used.html

    Mielestäni kaikkea aitoa ruokaa voit huoletta syödä niin paljon kun haluat. Kehosi kyllä kertoo kun se ei enää halua jotain tiettyä ainetta. Aidoksi ruoaksi en laske kaupan eineksiä enkä mitään missä on synteettisiä lisäaineita. Tiedän että tämä aiheuttaa vastarintaa mutta kun se vain on niin totta - jokainen voi sen itse halutessaan kokea. Se ei vaadi kun vähän enemmän tutkimusmatkailijan asennetta seuraavalla kauppareissulla. :)

    VastaaPoista