.: Jotain niin täydellisen mahtavaa! :.

Siitä on nyt noin puoli vuotta kun päätin ottaa ison askeleen elämässäni kohti onnellisuutta.

Kaikki tapahtui hyvinkin nopeasti. En ajatellut edes sen kummemmin. Olin jo niin onneni kukkuloilla, ettei mun tarvinnut.

Aluksi kuvittelin että ratkaisuni jälkeen elämä on hetken aikaa erittäin painostavaa ja muuttuu sitten pikkuhiljaa paremmaksi. Olin väärässä.

En ole yhtä hyvää valintaa tehnyt vielä koskaan aiemmin. Kaikki meni aivan uskomattoman hyvin. Tuo tapahtuma on mahdollistanut sen, että olen tällähetkellä ehkä maailman onnellisin ihminen, jolla ei sinänsä ole keneltäkään yhtään mitään salattavaa.

Hetkeä aikaisemmin siitä tiesi jo useat ystäväni. Ennenkö soin tiedon heille, pidin varmana että vähintään puolet häviää. Olin väärässä ja pyydän anteeksi sitä että aliarvioin ystäviäni silloin rankasti. Yksikään merkittävä henkilö ei elämästäni hävinnyt vaan sain useita henkilöitä siihen lisää. En siis tehnyt muuta kuin voitin. Voitin enemmän kun ikinä milloinkaan missään aiemmin.

Nuoruudesta kaikki kumpuaa, osasin kuunnella itseäni jo varhain ja olin tietoinen itsestäni.

Nuorempana ihmettelin erittäin suuresti että miksi ylipäätään koko aiheesta keskustellaan, eikö kaiken pitäisi olla ihan itsestään selvää? Nyttemmin on selvinnyt että se johtuu ihmisten omasta epävarmuudesta ja itsensä kuuntelematta jättämisestä.

Olin itsekin mukana kiusotteluissa ja esitin jotain aivan muuta mitä olin. Käyttäydyin monelta osin täysin samalla tavalla, kuin muutkin: Haukuin ja kiusasin. Sitä ennen olin kuitenkin itse ottanut vastaan molempia, haukkuja ja kiusausta.

Kaikkia kiusattiin ja haukuttiin, aika tasapuolisesti. Olin niin lammas että lähdin siihen mukaan enkä uskaltanut olla oma itseni. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä ihan hyväkin niin, en ole varma olisko maailma ollut silloin vielä valmis siihen.

Puolisen vuotta sitten kuitenkin yksi valtavan iso unelmani toteutui ja muutti elämäni. Mun oli pakko antaa itselleni mahdollisuus olla onnellinen, vaikka iso osa ihmisistä tuntuikin olevan sitä vastaan. Niin ainakin silloin vielä kuvittelin.

Onneni pakotti mut toimimaan niinkuin oli parasta. En edes miettynyt asiaa hirveästi vaan annoin palaa. Kerroin vanhemmilleni, että vaikka tykkäänkin tytöistä, mun on mahdollisuus rakastua myös poikaan. Oon bi, kuten valta-osa muistakin maailman ihmisistä. Kuulun siis vaiettuun enemmistöön. Miksen voisi sitä kertoa?

Kerroin ja se oli sillä selvä. Pienen shokin jälkeen autuuden tunne valtasi koko kropan. Sitä on jatkunut tähän päivään saakka ja tulee jatkumaan koko loppuelämäni ajan. Se on aivan sama mulle mitä muut ajattelee, mutta jos ne diggaa niin hyvä juttu! Enemmistö tuntui ottavan asian erittäin hyvin vastaan ja se vähän jopa yllätti. Kaiken sen läpänheiton ja jopa joidenkin henkilöiden suoranaisten vihapuheiden jälkeen tuntui jännältä että asia onkin ihan OK.

Mikään ei ole haitallisempaa kuin kieltää itseltänsä jotain. Jos se on vieläpä joku vallitseva ominaisuus, tulee siinä helposti kieltäneeksi itsensä kokonaan. Ei hyväksy itseään sellaisena kuin on.

Asennoiduin tuon jälkeen niin, että mikäli kuitenkin jostain löytyy joku tuttu, sukulainen, ystävä tai työnantaja, joka hommaa ei voisi hyväksyä, annan sellaiselle henkilölle potkut mun elämästä. Homma on toiminut hyvin ja hirveästi ei ole tarvinnut jengiä erottaa! :D

Sanon nyt avoimesti jokaiselle ihmiselle ketä asia saattaa koskettaa; Uskaltakaa olla omia itsejänne ja olkaa onnellisia. Ei omaa seksuaalisuuttaan tarvitse mainostaa erityisesti tai ylikorostaa mitenkään, se on yhtä pelleilyä kun joku "100% hetero-miesten" äijäpelleily. Onko mitään homompaa? Kun konteksti on heti alkuun humoristinen, asia on erittäinkin jees! Siinä vaiheessa kun hommasta tulee totista, se muuttuu ehkä homoimmaksi ikinä.

Kertokaa itsestänne avoimesti tutuillenne älkääkä turhaan pelätkö reaktioita. Jos jollain on asian kanssa ongelmia, voit koska tahansa erottaa kyseisen henkilön sinun elämästäsi:

"SÄ saat potkut!"
-Hjallis

Viha on merkki siitä että ihmisellä ei ole kaikki aivan hyvin. Älä anna sellaisen ihmisen vaikuttaa itseesi tai elämääsi, koska sellainen ihminen ei voi mitään muuta kuin vetää sinua alaspäin omalta tasoltasi. Sellaisella henkilöllä ei ole sulle yhtään mitään annettavaa, joten DELETOI se elämästäsi, lopullisesti. Jos ihminen on aidosti 'sinut' itsensä kanssa, häntä ei kiinnosta muiden ihmisten seksuaalinen suuntautuminen.

Palaan vielä hieman ajassa taaksepäin:

Noin viisi vuotta sitten olin juuri kotiutunut 362:n päivän leikkisotakoulusta,  joka oli mielestäni oikein loistava paikka kunnon kohottamiseen ja verkostoitumiseen uusien tyyppien kanssa. Koko systeemi oli kuin vähän pidennetty ripari, jossa vähän leikittiin välillä myös pyssyillä ja sohittiin menemään maailman huonoimmilla suksilla! Aivopesun lisäksi sain ihan hyvääkin tietoa kerättyä sekä tärkeää kokemusta johtamisesta, ennen kaikkea. Tykkäsin mestasta, koska se oli loppupeleissä niin humoristinen paikka ja sain sieltä useita hyviä ystäviä, joita ei ole kylläkään hetkeen aikaan kerennyt näkemään. Aivan mahtavia tyyppejä joka tapauksessa, ja varmasti monen kanssa tulee vielä pidettyä paljonkin yhteyttä! Koko pidennetty leikkisotaleiri oli siis kaikenkaikkiaan erittäin jees kokemus mulle.

Jäin vapaa-ehtoisesti siis vuodeksi ja kotiuduin tammikuussa 2006 alikessuna, tyytyväisenä kokemukseen. Elämä edessä, "pakollinen paha" takana, mutta mieli aivan sekaisin. Intissä ei todellakaan voinut olla oma itsensä, ja todella harva sielä pystyy sitä vieläkään olemaan, sanoi sitten itse mitä tahansa. Teatterikorkeakoulun ja (h)intin voisi joku päivä vaikka yhdistää, loppuisi skappareiltakin se ylinäyttely ja oman merkityksellisyytensä korostaminen. Koko härdelli, ainoastaan miehille vankeusrangaistuksen uhalla pakollinen työleiri oli siis loppupeleissä erittäin hauska, humoristinen kokemus jota muistelen oikein lämmöllä!

Kun olin kotiutunut, aloin tosissani miettimään tulevaisuuttani. Päätin etten kerro seksuaalisuudestani ikinä kenellekään, koska se toisi elämääni vain lisää ongelmia. Lukitsin siis itseni moneksi vuodeksi jonnekkin harmaalle alueelle.



Noin puoli vuotta kului, elämä tuntui tyhjältä ja merkityksettömältä.
Olin astunut oravanpyörään ja luulin että näin se on kaikilla, elämä on kärsimysten ja pakkojen täyttämää. Jokaisen muka pitäisi tehdä tiettyjä asioita. On myös asioita joita ei missään nimessä saisi tehdä, kuten esimerkiksi oman itsensä touteuttaminen, mikäli toteutus on jotenkin "normeista" poikkeavaa. Masennuin ja olin aivan hirveän näköinen. Söin mitä sattui ja olinkin "elämäni kunnossa"! :D

Kävi kuitenkin sitten niin, että eräänä päivänä näin eräässä internetin yhteisöpalvelussa niin uskomattoman kauniin ja söpön pojan että tipuin oikeasti tuolilta. Se oli ensimmäinen kerta, kun joku poika aiheutti itsessäni sellaisia tunteita.

Katsoin hänen kuviaan joka ikinen päivä, mutten koskaan uskaltanut sanoa yhtään mitään. En ollut yhtään varma, että oliko kyseinen tapaus samankaltainen kun minä, vai kohdistuiko hänen rakkautensa ainoastaan tyttöihin.

Muille ihmisille en tietenkään hiiskunut yhtään mitään. Puhuttiin tytöistä jätkien kanssa ja that's it. Tykkäsin kyllä edelleen myöskin tytöistä, mutta tuntui että nyt olin rakastunut johonkin niin paljon ettei muut oikein tuntunut siinä rinnalla yhtään miltään. Kaiken huippu oli etten ollut tietääkseni edes nähnyt kyseistä tyyppiä koskaan, missään. Asia unohtui pikkuhiljaa ja tyydyin kohtalooni. Tuntui että ei mulla koskaan voisi olla yhtään mitään mahdollisuutta tommoseen tyyppiin. Toisaalta ajattelin että noin kaunis ihminen ei voisi kyllä mitenkään olla mukava.

Menneenä kesänä, eräänä päivänä kun olin käynyt edvininpolulla lenkillä, kävin tarkastamassa erään yhteisöpalvelun profiilini. Vieraslistalla oli tuttu kasvo. Perhoset lentelivät vatsassani kun nuo tutut kasvot piirtyivät verkkokalvoilleni.

Nykyään seurustelen juurikin tuon samaisen unelmakumppanini kanssa ja meillä on paras ja tervein parisuhde ikinä! Kaiken ulkoisen hyvän lisäksi hän osottautui järkevimmäksi sekä lämpimimmäksi ihmiseksi, kenet olen koskaan elämässäni tavannut.
Meillä synkkaa niin loistavasti ettei parempaa voisi toivoa. Olen saanut olla 100% oma itseni ja olen saanut toteuttaa itseäni niin paljon kuin olen halunnut.

Vaikka olen dataillut koneen ääressä nyt aivan valtavasti, en ole valituksen sanaa kuullut. Olen saanut tulla ja mennä miten huvittaa, mutta nyt kun olen keskittynyt opiskeluun, en ole liiemmin viihteellä käynyt. Opiskelu ja seura on ollut parasta ikinä! Olen myöskin oppinut yhtä sun toista. Ja pelkästään sillä että me voidaan filosofisoida ja jutella maailman ihmeistä monta tuntia putkeen, ilman että kyllästytään yhtään. Aina löytyy juttua ja välillä nauretaan niin että ei meinaa henkeä saada. Me jaetaan valtavasti yhteisiä intressejä ja me voidaan keskustella ihan mistä vaan, ihan milloin vaan. Meidän elämä on jo nyt vapaampaa kuin olisin koskaan aiemmin voinut kuvitellakaan mahdolliseksi.  Tää on aivan parasta! Joka päivä luulen, etttei tämän onnellisemmaksi voi enää tulla. Silti herään joka ikinen aamu (tai joskus päivä) parhaaseen päivään ikinä, parhaan tyypin vierestä ikinä. Päivät senkun paranee ja välillä on ihan uskomattomia fiiliksiä; Voiko tää oikeesti olla totta? :D

Jos olet epävarma itsestäsi, tai jos tiedät olevasi kallellaan molempiin tai siihen "kiellettyyn" eli samaan suuntaan, kerro itsestäsi maailmalle tai ainakin lähimmillesi. Sen jälkeen tapahtuu automaattinen sadonkorjuu. Ensiksi elämästäsi häviää automaattisesti kusipäät ja idiootit, sitten saat tilalle parhaita tyyppejä ikinä. Kolmannessa vaiheessa voit alkaa elää omaa unelmaelämääsi, koska koko kokemus on niin tajuttoman opettavainen, että yksinkertaisesti sinun on mahdotonta olla enää toteuttamatta itseäsi sellaisena kuin olet. Mikä voisi olla sen parempaa!

Jos vielä harkitset, kehotan lopettamaan harkinnan nyt. Tule ulos, se on parasta mitä voit itsellesi tehdä ja kiität itseäsi myöhemmin! Tämä ratkaisu avaa sulle kaikki mahdolliset ovet, koska nyt voit olla vihdoin täysin sinut itsesi kanssa. Ei enää ikinä häpeää.

Itselläni on vielä paljonkin ihmisiä elämässäni, jotka eivät ole tietoisia suuntauksistani. Toivottavasti tämä nyt vähän valaisee asiaa niille keitä se niin kovasti kiinnostaa. Tässäkin toimin kuten opetan; Mikäli joku tuttu tai sukulainen joka ei mua tältä osa-alueelta vielä tuntenut, tekee asiasta jotenkin negatiivisen numeron, annan sille potkut mun elämästä. Näin tekemällä varmistan sekä itselleni, että kyseiselle henkilölle mahdollisimman mukavan tulevaisuuden. Kummankaan osapuolen ei tarvitse silloin vaivata päätänsä toisten onnella tai toisten ongelmilla.

Mä löysin oman sielunveljeni, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Mun ei tarvinnut mitään muuta kun haluta tarpeeksi kovaa ja unelmani toteutui. Toteuta säkin omasi! :) <3

Jos pidät tästä artikkelista ja arvelet, että tästä voisi olla sinulle tai muille hyötyä, olisin erittäin kiitollinen mikäli voisit jakaa tämän vaikka Facebookissa tai Twitterissä ystävillesi. Se on aivan mahtava keino kiittää minua tämän artikkelin jakamisesta kanssasi! :) 

Kiitos!


Kuvalinkki I  Kuvalinkki II  Kuvalinkki III  Kuvalinkki IV  Kuvalinkki V