∞Prologue∞

"Voiko se olla mahdollista? - Voi."

Moi! Oon Markus, 24 vuotias pojankloppi Vaasan seudulta. Ajattelin perustaa blogin jossa kerron omakohtaisia kokemuksia elämästä, nautinnoista, terveydestä, kokemuksista, ravinnosta ja kaikesta muusta mielenkiintoisesta joita kuitenkin yhdistää yksi laaja käsite - kokonaisvaltainen hyvinvointi. Mulla on tosi monta esikuvaa tämän asian tiimoilta, ja seuraankin ahkerasti blogeja ja luen kirjallisuutta aiheesta. Sen verran voin sanoa että viimeisen puolenvuoden aikana olen kokenut jonkinmoisen herätyksen. Se herätys ei ole tapahtunut sormien napsahduksessa, vaan suheteellisen pitkän ajan kuluessa. Olen alkanut ymmärtämään ja tiedostamaan sellaisia asioita, mistä en koskaan uskonut olevani kiinnostut tai mitä en edes tiennyt olevan olemassa. Pohjustan tarkemmin vielä jossain tulevassa postauksessani tuota asiaa. Tekstin laatu saattaa olla hieman sekavaa ainakin alkuun koska en ole ennen hirveästi kirjotellut, mutta kyllä se siitä varmaan pikkuhiljaa paranee ja johdonmukaisuuttakin alkaa löytymään :)


Vielä:
Mulle kokonaisvaltainen hyvinvointi tarkoittaa todella todella monen asian summaa ja kokonaisuutta, joka luo ihmiselle mahdollisimman ihanteelliset ja nautinnolliset puitteet elämälleen. Joillekin se voi olla todella pieniä asioita, joillekin taas suurempia kuin voisi kuvitellakkaan. Suuri osa ihmisistä on tyytyväisiä elämäänsä, mutta suuri osa ei myöskään tiedä paremmasta koska ei sitä ole koskaan kokenut. Itse olen vasta aivan totaalisen alkutaipaleella sillä polulla, joka ohjaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin maailmaan. Voin silti sanoa että olen saanut jo todella paljon ja olen onnellisempi kuin koskaan. Siksi haluankin jakaa asioita muiden ihmisten kanssa ja saada heidät tuntemaan vähintäänkin samoin.


Ihmistyyppejä on erittäin paljon, mutta todella monia yhdistää se, että he elävät täysin muiden armoilla. He alistuvat jatkuvasti muiden tahtoon ja mielihaluihin, ja heitä käytetään räikeästi hyväksi mitä monipuolisimmilla tavoilla. Ihminen itse ei välttämättä tiedosta asiaa, eikä välttämättä edes ne henkilöt jotka syyllistyvät hyväksikäyttämään tätä henkilöä. Se on luonnollinen automaatio, joka on syntynyt siksi että jokainen meistä on erilainen ja toinen saattaa olla herkkä ja sinisilmäinen kun toinen taas kyyninen ja manipuloiva. Yksi taas on sellainen, joka on helposti hyväksikäytettävissä ja valmis tekemään asioita ilman minkäänlaista omaa hyötynäkökulmaa. Tämä ihmistyyppi kuitenkin tiedostaa aina kun hänestä nyhdetään irti jotain sellaista, mistä kohdehenkilö ei saa välttämättä yhtään mitään, edes hyvää mieltä auttamisen halusta.

Tiedostamisen vuoksi ihminen saattaa masentua pahastikin ja ennemmin tai myöhemmin tulee olemaan vähintäänkin jonkinmoisia ongelmia. Kaikki tämä johtuu ns. "ihmisen liiasta kiltteydestä" jota ei oikeasti pitäisi harrastaa. Itse kuulun tähän ryhmään ja olen oppinut että vaikka on luonteeltaan kiltti, niin se ei tarkota että kaikkeen pitäisi ilomielin lähteä mukaan ja että kaikkia tulisi miellyttää madollisimman paljon. Niin se ei vaan toimi. Jos yrittää miellyttää kaikkia, ongelmia on tiedossa ja paljon. Itselläni oli lähellä jonkinmoinen romahdus, kunnes sitten heräilin pikkuhiljaa. Enkä mihinkään uskonnolliseen vaan ihan tähän elämään ja siihen, mitä se oikeasti on ollut, on parhaillaan ja mitä se voisi olla. En pitänyt aiemmin itseäni yhtään minään, nyt olen oppinut rakastamaan itseäni. Terveellä tavalla. Mielestäni vanha sanonta "Et voi rakastaa ketään, jos et ensin opi rakastamaan itseäsi" pitää totaalisesti paikkansa. Kerron joskus vielä lisää omista filosofisista ja psykologisista näkemyksistäni, mutta nyt melkeempä saa tää postaus loppua! Kerron tässä kuitenkin vielä ideologian siitä, miten mielestäni asia kilttien ja kusipäiden vertailussa saattaa olla:


Ajatellaan vaikka että olet asiakas ja menet kassalle tutussa kaupassa. Sielä on töissä kaksi henkilöä jotka ovat kuin toistensa vastakohtia.

1. Ainainen kusipää, mulkku, kaikkien mielestä idiootti, ns. "aina-naama-norsunvituilla" -tyyppi
2. Aina iloinen, mukava, ystävällinen ja auttavainen, "aina-hymy-kasvoilla" -tyyppi

Tällä kertaa kassalla on henkilö numero 2. Tervehdit häntä iloisesti ja odotat iloista vastausta häneltä. On kuitenkin käynyt niin että tällä henkilöllä on tänään huono päivä tai jotain vähän hassusti ja hän vain pienieleisesti murahtaakin takaisin. Häntä selvästi VITUTTAA jokin. Hän saattaa käyttäytyä vähän huolimattomasti ja vaikuttaa surulliselta tai vihaiselta. Hänestä jääkin tälläkertaa hieman kusipäinen vaikutelma. Ehkä hän onkin vaan esittänyt ja oikeasti hän onkin täysi kusipää.

Toisella kertaa taas henkilö numero 1. on kassavuorossa. Vittuunnut jo kauppaan mennessäsi kun näet tuon henkilön. "Jahas, se on taas päivä pilalla", saatat ajatella. Menet kassalle ja yllättäen tämä normaalisti niin etäinen tyyppi moikkaa sinua iloisesti ja kysyy jopa vointia. Sinä hämmästyt. Kerrot voivasi hyvin ja hänkin kertoo kuulumisistaan, vaikkei ne sinua kiinnostaisikaan. Henkilö vetää vielä ässän hihasta ja antaa sinulle ostamastasi tuotteesta 15% alennuksen. Järkytyt että voiko olla oikeasti totta. Henkilö jättää yllättäen tosi positiivisen vaikutelman ja tulet iloiseksi.

Yhteenveto:
Kaikki se, mikä poikkeaa normaalista, ns. automaatioista, jää ihmisten mieleen. Useinmiten kuitenkin negatiivinen herkemmin, koska se on niin vallitseva energia maailmassa tällähetkellä esimerkiksi median uutisoinnin ansiosta. Myös positiiviset asiat saattaa jäädä mieleen, mutta erittäin paljon harvemmin kuin negatiiviset. Vaikka 2. on loistava tyyppi ja voisi olla vaikka paras kaverisikin, jätti hän nyt kusipäisen vaikutelman joka pysyy mielessäsi ehkä lopun elämääsi, vaikka hän oikeasti olisikin hyvä tyyppi ja jatkossa tulisitkin toimeen hänen kanssaan.
1. taas muuttuu mielessäsi mukavaksi, ja saatat ajatella että hänhän on loppupeleissä hyvä tyyppi, vähän ehkä vaan kyyninen ja hieman outo.

Kusipäiden hyvät päivät muistetaan ja siksi kusipäät pärjää. Kilttien huonot puolet muistetaan ja siksi kiltit eivät pärjää, jos eivät ota itseään niskasta kiinni. Maailman negatiivisuudessa 1. huonoihin puoliin on totuttu automaationa, ja onkin shokki kun hänestä paljastuu jotain hyvää. 2. taas laskeutuu negatiiviselle tasolle huonona päivänään ja jää sinne ehkä niin kauaksi, että tajuaa homman jujun.

Onneksi kuitenkin olen oppinut ettei asian tarvitse olla näin. Positiivisuus voittaa aina, se on aivan varma. Mitä pidemmäs opiskelen asioita, sitä varmempi olen siitä. Loppuun vielä yksi lempilainaukseni:

"Kun olen epätoivoinen, muistan, että kautta historian totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet. On ollut tyranneja ja murhaajia, jotka jonkin aikaa vaikuttavat voittamattomilta, mutta lopulta he aina häviävät. Ajatelkaa sitä aina.”

-Mahatma Gandhi